Ennen tätä levyä O.B. on julkaissut 12 cd:tä Eckolle. Hän on siis yksi yhtiön luotettavimmista artisteista – ja hänen julkaisunsa myyvät. Tämä levy, joka on nyt korkealla Etelävaltioiden listoilla, muistuttaa paljon 60- ja 70-lukua sekoittelemalla eri bluespohjaisia tyylejä.
Albumi alkaa kuitenkin puhtaalla 70-luvun funkilla, kappaleella Ghetto Funk. Sitä seuraa R&B-tyylinen Tasty Girl, jonka jälkeen kuullaan Tip It Up, karibialaisvaikutteinen tanssinumero. Neljäs raita Mississippi Folks on itse asiassa Floyd Harberlinin Mississippi Man. Mietin mitä hän ajattelee siitä, että oma kappale vielä tänä päivänä tupsahtaa esille eri tekijöiden nimissä? Esitys on raju ja mukaansatempaava biisi Mississippin hyvistä puolista ja miksi sinne pitäisi muuttaa. Kesken kaiken rävähtää lyhyt kitarasoolo, joka saa minut kiihdyksissä tipahtamaan tuoliltani. Rooster Rooster Guinea Guinea kertoo naimisissa olevasta O.B.:stä, joka on sählännyt kunnolla olemalla rakastajattarensa sisaren kanssa. Niin kuin elämä ei olisi tarpeeksi sekavaa muutenkin. Vielä enemmän sekaannusta saadaan seuraavassa bluesissa You Don’t Want A Good Man, jossa O.B.:n tyttöystävällä on suhde kaveriin, joka O.B.n mielestä on paskiainen. Hän varoittaa häntä tästä miehestä ja kehuu samalla omia hyviä puoliaan toivoen, ettei tyttö jättäisi häntä. Ei taida olla toista musiikkilajia, jossa tekstit ovat yhtä surrealistisia kuin parhaissa southern soul -biiseissä. Vaikka jutut ovat ihmissuhteiden varjopuolista, kyllä ne silti välittävät hilpeän tunnelman.
Eckon nykypäivän tuotanto on laadukasta ja tämä levy on siiitä hyvä esimerkki. Kaikki tehdään ”in house”, teksteistä ja sävelistä aina miksaukseen asti.
Jos jollakulla nyt on aikomuksena tämän arvostelun perusteella bookata O.B. keikalle, on hyvä tietää, että on soitettava Otisin veljelle Rodgers Reddingille. Hänellä kun on tämän päivän johtava southern soul -artisteja välittävä ohjelmatoimisto.
Anders Lillsunde
(julkaistu BN-numerossa 1/2016)
